Tosiaan, mun pitäisi palauttaa kandintyöni tän viikon perjantaina, ja tekemistä riittää vielä aika roimasti. Enköhän mä siitä ajoissa suoriudu, vaikka toisinaan epäusko hiipiikin raavaan jässikänkin sieluun. Kunhan saan tekeleeni naputeltua palautuskelpoiseen kuntoon, palaa varmasti halu kirjoitella tännekin enemmän. (Palava halu vai palaava halu? Fennistin arki on niin hohdokasta...) Niin ja jää enemmän aikaa sille kokkailulle, että on sitten jotain mistä kirjoittaakin.
En mä nyt sentään syömättä ole ollut, kuten mut tuntevat ovat varmaan mun ulkomuodostakin huomanneet. Jotenkin ei vain ole tuo kotikyökissä askaroiminen maittanut, osaksi varmaan lämmenneiden ilmojenkaan vuoksi. Varmaan tiedätte, miten pienet yksiöt tuppaavat reagoimaan pieniinkin lämpötilan muutoksiin. Tässä nykyisessä kämpässä mulla sentään on keittiössä ikkuna - tai itse asiassa siis erillinen keittiö, kun se edellisessä lukaalissa oli sijoitettu olo- eli makuuhuoneen yhteyteen. Ravintoympyrä on kyökin kuumuutta pakoillessa täyttynyt pitkälti Unicafen ja Amican herkkujen turvin. Niin ja Lidlin pakastepizzojen.
Lämmin sää ahdistaa myös siinä mielessä, että mä olen aika laiska tiskaaja. Nyt pitäisi ryhdistäytyä, koska muuten tää kämppä alkaa pikkuhiljaa löyhkätä teurastamon ja einestehtaan sekoitukselle. Itse asiassa kaikki mun keittiöni tasot tulvii tällä hetkellä vapputiskiä, mutta mieluummin mä sijaistoimintona bloggaan. Lupaan olla tiskaamassa siinä vaiheessa, kun luette tätä.
Totesin jo, etten ole ollut syömättä, mutten myöskään ihan täysin kokkaamattakaan. Olen tässä lähiaikoina jo pariin otteeseen tehnyt tätä papusalaattia, joka livenä on paljon kesäisemmän ja herkullisemman näköistä kuin mitä kuva antaa ymmärtää. Idea salaattiin lähti yhteisestä opiskelutuokiosta mun erään vegaaniystävättäreni kanssa, sille kun ei mitään eläinperäistä voi syöttää. Ja hyvinpä tuo maistui meitsillekin, vaikka lihallisten nautintojen pariin itseni ajoittain päästänkin.
Kuvan salde valmistuu siten, että yön yli lionneet vahapavut keitetään valkosipulilla, valkopippurilla ja oreganolla maustetussa vedessä. Kannattaa muuten heivata se liotusvesi harakoille ja käyttää uutta vettä, niin ilmavaivat vähenee. Suolaa keitinveteen ei kannata lisätä, koska se kuulemma hidastaa niiden kypsymistä. Papuja täytyy keitellä sellaiset puolisentoista tuntia, jonka ajan voi vaikka naputella kandintyötä tai katsoa L-koodeja dvd:ltä.
Kun pavut ovat kypsiä, ne kipataan isoon kulhoon. Vielä lämpimien papujen päälle valutellaan reilusti öljykastiketta, johon öljyn lisäksi tarvitaan happoa (ei sitä mitä ajattelette vaan vaikkapa etikkaa tai sitruunamehua), suolaa ja mustapippuria. Soosi sekoitellaan papujen joukkoon niin, että jokainen palkokasvi saa osansa rasvaa, happoa ja keittiön perusmausteita.
Kun pavut ovat vähän jäähtyneet, lisätään saldeen muuta tilpehööriä mielen mukaan. Mulla on tuossa kuvan salaatissa sipulia, puolitettuja kirsikkatomaatteja, chiliä, ohuiksi slaisseiksi leikattua valkosipulia ja basilikaa. Oliivit olis varmaan toimineet tässä yhteydessä niin maun kuin esteettisen olemuksensa puolesta, mutta niitä mulla ei valitettavasti ollut. Hyvältä maistui kuitenkin.
Samaa salaattia oli tarjolla myös vappumättöjen joukossa, mutta silloin korvasin suurimman osan pavuista kikherneillä. Lisäksi nakkasin tuon kastikkeen sekaan sinappia, mutta niistä osassa taitaa olla kananmunaa tai ainakin jotain lisäaineita, jotka saattavat horjuttaa salaatin vegaanikelpoisuutta.
Nyt palaan jälleen blogimaailmasta ankeaan perusarkeen. Tiskit kutsuvat, mutta tiedosto kandi_2009.rtf pysyköön tämän illan kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti