Silirimpsis!

Näin unta odotellessa tuli vain mieleen, että mitä raikulikokkausta tääkin blogi muka edustaisi ilman ainuttakaan kännipostausta? Kännipostaus on mun mielestä myös jotain niin hienoa, ettei se kaipaa tärähtäneitä tai ylivalottuneita kuvia koristuksekseen. Ne säästettäkööt mieluummin Facebookiin.

Tempaistiin tänään vaimon (ei siis oikean vaimon, vaan naapurin - luojan kiitos, näin jälkikäteen yhdessä todeten) kanssa näin tiistai-illan ratoksi ja meidän molempien elämien tulevaa fabulousoitumista odotellen puteli Törley Talisman Demi Seciä sekä vajaa lavallinen Karhun maitokauppakaljaa. OMNOMNOM!

Skumppa oli ihan jees - etenkin kun se oli ehtinyt jäähtyä kylmässä torstaista saakka, synttärilahja vaimolta kun oli, ja Karhussahan nyt ei ikinä ole valittamista. Jännää oli sen sijaan se, miten aina seuraava bisse maistuu edellistä paremmalta, mutta sehän luonnollisesti johtuu siitä, että riistokaupasta ostettu bisse on kotiin tuotuna lämmintä, joten se luonnollisesti jäähtyy samaa tahtia kuin lava tyhjenee. Samalla logiikalla toimivat telkkarimainokset. Ajatelkaa nyt, eikö nyt jokaista vituta, että mainokset tulee aina reippahasti kovemmalla volalla kuin varsinainen idarilaatikon ohjelmisto? Sehän johtuu luonnollisesti siitä, ystävät hyvät, että me ollaan täällä Suomessa omaksuttu jenkkifädäreiden tapa painella mainoskatkolla jääkaapille, joten totta kai Mäkki haluaa kuuluttaa kaupalliset tiedotteensa kovemmalla, jotta me ne kuultaisiin. Tää oli luultavasti päivänselvää enemmistölle lukijoista, mutta koska tajusin itse asian vasta viikonlopun kaksipäiväisen krapulan kourissa, niin päätin jakaa sen kaikkien kanssa. <3