lauantai 11. helmikuuta 2012

Kalanhajuinen comeback

Kiva nähdä suakin pitkästä aikaa!

En edes viitsi ihmeemmin selitellä lähes kahden vuoden breikkiä. En ole ollut vankilassa tai lataamossa, mutta kiirettä on sen verran pitänyt, että bloggaaminen on tuntunut vähän toissijaiselta asialta. Paluu blogin ääreen on ollut mielessä useampaan otteeseen, mutta jotenkin sitä ei vain ikinä tullut tehtyä. Comeback on uusi gradu.

Nyt Raikulikokki on kuitenkin palannut. Keittiö on uusi, tai onhan täällä jo reilun vuoden verran kokattu, mutta ei sitä blogissa ole esitelty.

Comebackin pitää tietenkin olla näyttävä. Pohdittiin ensin Aiviksen kanssa, että voisi olla makkarailta (meillähän on tosin sellainen joka ilta), mutta lauantaityöt käänsivät vaa'an sushin suuntaan. Se on huomattavasti vaivattomampaa kuin kotislerba, mutta koska kumpikaan meistä ei ole aiemmin sushia valmistanut, oli mätössä kylliksi haastetta.

Kokenut sushiväki väittää, että haastavinta väkertelyssä on riisin keittäminen. Mun mielestä se ei ollut ainakaan Tokyokanin ohjeella kovin kinkkistä. Jyvät pataan, pata täysille, pata hiljaiselle, pata pois päältä. Mä en tosin joutunut pesemään riisiä tai tekemään muitakaan rupuisia alkuvalmisteluja, joten ehkä ne sitten on haastavia.

Ehkä se riisin haastavuus liittyy siihen, että se pitää jäähdyttää nopeasti mutta kuitenkin hellästi. Kun nälkä kurnii vatsassa, tuntuu riisin jäähdyttely viuhkaa heiluttelemalla lähinnä aasialaiselta vittuilulta. Toisaalta kärsivällisyys on varmaan yksi askel kohti valaistumista, joten siinähän sitten löyhyteltiin.



Makirullat päätettiin täyttää surimipuikoilla, kurkulla ja paprikalla. Mä olisin himoinnut avokadoa, mutta Aivis on nirso eikä syö sitä. Meidän täytteiden ongelma oli ehkä siinä, ettei mikään niistä ole kovin maukas: toisin sanoen rullat maistuivat vähän pliisuilta. Ensi kerralla tiukemmat täytteet.

Aivis oli vastuussa nigireistä, joiden päälle nakattiin lohta ja tonnikalaa. Hakaniemen hallin Töölön kala oli päivän valinta, ja fisut osoittautuivat varsin kelvollisiksi. Tiskillä joku Aiviksen tuttu tosin kehtasi pyöritellä silmiään tonnikalan ostamisesta, vaikka herran omassakin kassissa taisi sitä olla. Hipit.

Nigirit oli onnistuineita, joskin kalapalojen leikkuutekniikassa on ehkä vielä himppunen hiomista. Toisaalta ei meillä ollut ruokaseurana mitään Sikke Sumaria (paitsi telkkarin välityksellä), joten nuo biitit kelpasivat meille vallan mainiosti.


Sushin kanssa juotiin eteläafrikkalaista Reilun kaupan Thandi Shiraz -roseskumppaa. Skumppa itsessään on ihan jees, mutta ei se oikein sushin kanssa toiminut. Tästä ehkä kertoo jotain se, että me hilpaistiin heti aterian jälkeen Alepaan ostamaan kaljaa.