Vaelsin yliopistolta kotiin kaupan kautta. Krapulahan on - ainakin mun tapauksessa - oikeasti luova tila, mikä näkyi ostokäyttäytymisenä ja sitä kautta illan ateriassa. Tomaatti-pesto-leipäjuustopasta on juurikin niin simppeliä, että sitä voi suositella elämän hektisiin tai mun tapauksessani pysähtyneisiin hetkiin.
Pastaan tarvitaan:
pastaa
reilu kourallinen kirsikkatomaatteja
valkosipulinkynsi
leipäjuustoa
pestoa
suolaa ja pippuria
Mätön valmistaminen kestää noin kaksi minuuttia kauemmin kuin pastan keittäminen. Valmistusaika vaihdellee siis kolmesta minuutista kymmeneen riippuen siitä, minkä sorttista makaronia nyt sattuu käyttämään. Mä käyttäisin normioloissa täysjyvänmakaronia, mutta ihan vain estetiikan vuoksi valitsin tällä kertaa farfalleja.
Sillä aikaa kun pasta kiehuu, puolitellaan reilu kourallinen (mulla on aika isot kädet) kirsikkatomaatteja, hienonnetaan yksi valkosipulinkynsi (ideaalein ratkaisu olisi varmaan vetää se todella ohuiksi slaisseiksi, mutta mun kädet sattuneesta syystä vähän tärisivät, joten tuloksena oli hakkelusta) ja paloitellaan sopiva köntsä leipäjuustoa silmää miellyttäviksi biiteiksi. Älkää muuten ostako Pirkan leipäjuustoa, se on epäilyttävää ja maistuu kumiselle. Mun mielestä parasta on se Juustoportin täysrasvainen versio.
Okei, pasta on nyt kypsää, joten keitinveden voi heivata viemäriin muutamaa ruokalusikallista lukuun ottamatta. Tomaatit, valkosipuli ja leipäjuusto pastan sekaan, päälle mielen mukaan suolaa ja reilusti pippuria. Sörssö värjätään iloisen vihreäksi reilulla pestotujauksella ja syödään joko Simpsoneita katsellen tai The Whon Baba O'Rileyn tahtiin. Kipale sopi hyvin tän päivän aurinkoon ja yleiseen voittajafiilikseen. Yleensä mä luukutan kankkusessa Dusty Springfieldia ja angstaan.
Olen pitkällisten kokeilujen jälkeen todennut, että krapula lähtee parhaiten ihan oikealla ruualla, ei siis millään pizzoilla tai kebuilla. Parasta olisi syödä heti herättyään salaattia - tai sitä aamusmoothieta - sit myöhemmin kelpoa kotiruokaa. Tän setin ainekset löytyy yleensä ainakin melkein joka komerosta, joten kauppaankaan ei välttämättä tarvitse raahautua. Uskon, että tämä setti maistuu kylmänäkin, sehän on käytännössä itsessään lämmin pastasalaatti.
Jos saisin valita, söisin aina krapulassa voileipäkakkua. Mahdottomaksi homman tekee se, että herkku pitäisi tehdä edellisenä päivänä etukäteen, mikä tuhoaa voileipäkakkuhaaveet ainakin ex tempore -krapuloiden osalta. Enkä mä ole koskaan edes tehnyt voileipäkakkua, että se siitä sitten. Mulle tosin saa tuoda kotiin voileipäkakkua ihan milloin vain.
