Nyt on blinisesonki, joten setti päätettiin koota niiden ympärille. Mähän en todellakaan ole mikään jauhopeukalo, joten jätin tuon lättytaikinan tekemisen suosiolla Pulun harteille. Taikina tehtiin Maku-lehden ohjeella ilman sen kummempia kikkailuja. Ilmeisesti reseptin orjallinen noudattaminen oli ihan fiksu veto, koska taikina nousi aika kivasti ja oli myös suhteellisen helposti paistettavaa. Jopa mä nimittäin osasin paistaa pari lettua, vaikka olenkin aina tähän asti vyöryttänyt paistopuuhat tuolle parisuhteen toiselle osapuolelle. Tai sitten olen vaan ovelasti huijannut ja siten välttynyt käryssä seisoskelulta, hähä!
Blinien lisukkeena päätettiin mättää sienisalaattia, graavilohta ja sitten tietty näitä ihan perinteisiä suolakurkku-smetana-hunajakomboja. Pulu graavasi lohen - ja hyvin graavasikin - meitsi hoiti sienisalaatin ja kurkut napattiin Hakiksen hallista.
Nyt oli suolasienitarjonta vähän nihkeä, joten inspiroin salaatin siitakkeista ja herkkusienistä. Nehän on pelkiltään aika ankean makuisia, joten käräytin ne pannulla saadakseni niihin vähän enemmän luonnetta. Sipulin jätin raa'aksi, ja smetanan, suolan ja pippurin ohella salaatti maustui vielä tilkalla sitruunamehua. Toimi aika kivasti, vaikka suolarouskuilla olis saletisti tullut tsiljoonasti tykimpää.
Graavilohesta en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta sen verran tiedän, että fisupala graavautui yön yli ja sitä oli tuunattu ainakin konjakilla. Luultavasti siihen oli ripoteltu myös enkelipölyä tai jotain muuta afrodisiaa, koska mä en ihan aikuisten oikeasti ole koskaan saanut noin mureaa graavilohta.
No joo, eihän pelkillä blineillä elä, joten alkuruuaksi päätettiin tehdä Hesarin ohjeella suht keveähkö - niin varmaan, tsekatkaa toi juustomäärä - greippi-vuohenjuustosalaatti. Tää oli aika hyvää, suosittelen ehdottomasti testaamaan, vaikka noitten greippien fileominen melko vittumaista näpertelyä olikin. Soosin kanssa ei sitten kannata pihtailla, kun se on vähän ton salaatin juttu. Se salaatin toinen juttu on pähkinöitten rouskeesta, juuston muhenemisesta ja greipin pirskahtelusta suuhun syntyvä tekstuurikarnevaali.
Tästä tulee nyt tahattomasti vähän pulpfictionmaisesti kerrottu postaus, mut siis jos lohen graavausta, blinitaikinan alustamista ja ruokashoppailua ei lasketa, niin itse kokkailuhan alkoi jälkiruuan tekemisestä. Mä olen vähän avuton myös jälkkäreitten suhteen, kun en erityisemmin makeasta välitä. Juustot ja sorbetit hyväksyn kyllä. Maku-lehden mojito-pannacotta vaikutti sopivan kivalta - siis samaan aikaan juustoiselta ja raikkaalta - joten testiinhän se lähtikin.
Tää on taas tällainen "liivatoi, purista, vispaa, keitä, vatkaa ja hyydytä" -ohje, mutta ihan kunnialla me siitä kai selvittiin. Ainoastaan se vähän hämmensi, että tuo valmis hyydyke jotenkin hyytyi kaksiosaiseksi. Eikä tää ollut oikeastaan edes erityisen hyvää. Mieluummin olisi voinut ostaa lisää juustoa. Tai juoda mojitot ihan sellaisenaan, Raikulikokkilassa kun ollaan.
Läpi aterian juotiin Bernard-Massard Cuvée de l'Ecusson Brutia. Hyvin teki kauppansa. Ja onhan skumppa aika romanttinen juoma muutenkin, joten teemaakin tuli noudatettua. Tää ateria on varmaan kerralla syötynä aika raskas, mutta me ovelasti ositettiin se koko illalle, joten jaksoi lemmiskelläkin.
