Vad helvete?

Nu levar jag den tiden som nästan alla studenter räds - obligatorisk svenska, rättare sagt skriftligt och muntligt svenska, eftersom språkvetarna måste klara grammatikkurssen innan att delta på den här kursen.

Jag mig själv skriver jättedåligt svenska. Jag ber er om ursäkt för skrivfel. Lyckligtvis jag kan ta bort den här posten efter kursen, haha!

Nuförtiden universitet uttnytjar modern teknologi, så vi måste blogga vid kursen. Lyckligtvis jag får blogga här på svenska varför ni alla kan njuta av min dålig svenska! Härifrån tvättas!

Jag har mårit inte så bra, så jag har inte kokat mig själv för några dag. Lyckligtvis där finns vänner, som tycker om laga mat också. I dag besökte jag min vän, eller vänner, eftersom den här söta herren bor hos henne också. Nej, vi kokade inte katten.


Okej, tillbacka i mat. Vän av mig kokade jättegott pestopasta. Jag är inte säkert hur hon det gjorde, men jag tror att ingredienserna var:

basilika
cashewnötter
vitlök
olja (Tror att det var rybsolja, men man kan naturligtvits använda också olivolja. Fast jag tycker att rybsolja är underskattat. Använd mer rybsolja, det är inhemskt och hälsosamt!)
salt och peppar

Jag fästade inte så mycket avseende vid hur hon gjorde den peston, men man måste rosta nötterna innan man mosar de med andra ingredienserna. Jag rekommenderar en mixer men det är sant att en mortel är mer romantiskt. Och jobbigt.

Okej, nu har du en skål av grön sås, som du ska mixa med het pasta. Jättegott ock lätt! Om man vill, kan man strö ost på pastan, men det är inte nödvändig.

Hej, det skulle vara jättekiva om någon ska rätta alla mina skrivfel. Kommentera!

Fantastista leipää tomaattitwistillä

En pidä leipomisesta, enkä juuri koskaan kokkaa orjallisesti keittokirjan ohjeita noudattaen. Mun mielestä ruuanlaiton pitää olla luovaa puuhaa, eikä mitään ydinkemiaa, jonka piiriin mä esimerkiksi leipomisen sijoitan. Vähemmästäkin ahdistuu, kun pitää mitata huipputarkasti desit ja lusikat, sellaiset ohjeet, joissa käytetään grammoja, mä jätän suosiolla lukematta.

Erityisen vastenmieliseksi leipomisen tekee sen aiheuttama sotku. Niiden löllökkeiden peseminen taikinatiinusta on kuin suoraan Helvetin esikartanosta, koko asunto on täynnä jauhoa, sormista taikinanrippeet lähtee joskus kahden viikon kuluttua, eikä puuhaarukkakaan itse itseään puhdista. Kyllä mä tiedän, että esimerkiksi se taikinakulho kannattaa jättää kuivumaan, jotta ne rippeet saa sitten "kätevästi rapsuteltua" pois. Tän niksin on pakko olla jonkun martan kehittämä, jonka leivinuuni on saman kokoinen kuin mun asunto, koska ei täällä ainakaan ole tilaa mitään tiinuja kuivatella - ainakaan keittiössä.

Tänään kuitenkin leivoin leipää, vieläpä keittokirjan ohjeen mukaan. Tai no en ihan, koska upotin leipätaikinaan toissapäiväisen tomaattisopan rippeet. Fantastisten leipien ohje on peräisin Anna Bergenströmin opuksesta Joka kokin keittokirja, suosittelen itse kullekin kyseisen kirjan hommaamista hyllyyn.

Tämä leipä on nimensä veroista, vieläpä helppotekoistakin. Ja hyvää tietty.

Fantastinen leipä:

5 dl kädenlämpöistä vettä (omassa taikinassa siis kaksi desiä tomaattisoppaa ja kolme desiä vettä)

1 dl maitoa

1/2 pakettia hiivaa

2 tl suolaa

1 rkl hunajaa

12 1/2 dl vehnäjauhoja

Mittaa vesi ja maito. Murenna hiiva kulhoon, lisää suola ja hunaja. Lisää tilkka maitovettä, sekoita, kippaa sekaan loput nesteet ja jauhot.

Vaivaa löysäksi taikinaksi. Ripottele päälle vähäsen jauhoja ja kohota peitettynä reilun tunnin verran.

Kuumenna uuni 250 asteeseen. Revi taikinasta sopivan kokoisia biittejä, mutta taikinaa ei saisi tässä vaiheessa enää vaivata. (Anna Bergenström muotoilee parikymmentä leipää, mä en jaksa kikkailla, joten revin vaan vajaa kymmenen biittiä, enkä edes pyörittele niitä muotoonsa.)

Voitele sämpylät vedellä ja paista 20 minuuttia. Mulla meni vähän överiksi, kuten kuvasta näkyy, mutta sämpylät oli silti tosi hyviä.


Kuvasta näkyy myös, että leivinpaperi oli finaalissa, joten vanhalla mentiin. Ruokakuvien ottaminen on muutenkin vittumaista puuhaa, milloin huurtuu linssi, milloin meinaa pudota koko kamera pastakattilaan. Onneks tästä asiasta ei tarvitse stressata, mieluummin voi vaikka pupeltaa sitä leipää. Erityisen hyvää muuten katkaraputuorejuuston kanssa!

Epäsosiaalinen soppa

Tiedättehän ne päivät, jolloin ei huvita nähdä muita ihmisiä, eikä myöskään kuulla niistä? Mulla oli eilen sellainen. Tavallaan siinä omassa ylhäisessä yksinäisyydessä märehtiminen tekee ihan terää, etenkin jos tuppaa normioloissa olemaan aika sosiaalinen. Aivot lepoon! Ja kieli.

Jos aikoo vältellä ihmiskontakteja, on kauppaan meneminen tietenkin pannassa. Ei sillä, että pitkänäperjantaina olisi hirveästi ruuanostomahdollisuuksiakaan, mutta eipä mua huvittanut pizzankuljettajienkaan kanssa asioida. Jotain murkinaa oli siis repäistävä niistä aineksista, mitä kotoa sattui löytymään.

Oon ollut vähän hunningolla, joten en ole oikein kauppaankaan päässyt, tai ainakaan en ollut varautunut pyhiin - edes Alko-ostoksilla - mutta ehkä mun ei näin nuorena vielä edes tarvitse ryhtyä niin keski-ikäisiin ratkaisuihin.

Kaapista löytyi sipulia, valkosipulia ja tomaattimurskaa, mitäpä sitä muuta ihminen kaipaisi! Tomaattikeitto pelastaa päivän kuin päivän, eikä siihen mun mielestä välttämättä hirveästi muita aineksia noiden kolmen edellä mainitun lisäksi edes kaivata.

Näin syntyy siis epäsosiaalinen soppa:

iso sipuli

kolmisen kynttä valkosipulia

purkki tomaattimurskaa

tomaattipyrettä

sokeria

mausteita

sitruunamehua

(pari siivua kuivahtanutta leipää ja kovettunutta juustoa)

Sipulit narskutellaan sillä ainoalla puhtaalla veitsellä sopivankokoiseksi murskeeksi ja nakataan kattilaan kuullottumaan tilkkaseen öljyä. Mä heitän yleensä mausteet sekaan tässä kohtaa, eli ripottele sipulien päälle suolaa, mustapippuria, chiliä, oreganoa ja jeeraa. Paistele melkein pehmeiksi.

Sipulien sekaan kaadetaan purkillinen tomaattimurskaa ja pikkupurnukka tomaattipyrettä. Lisätään vettä ehkä nelisen desiä, oon aika laiska mittailemaan kokatessani. Sekoitellaan ja lisätään neljä sokeripalaa, että maku vähän pyöristyy, ja pari puristusta sitruunamehua, ettei se maku pyöristy liikaa.

Itse lisäsin tässä kohtaa pari palaa kuivaa leipää suurustamaan soppaa.

Keitellään ehkä vartti, mulla katosi ajantaju, kun jumitin netissä. Tämän jälkeen soppa soseutetaan. Itse liputan täysin sileän keiton puolesta, mutta makuasiahan se on.


Valmista keittoa voi tuunailla sen mukaan, mitä muuta kaapista vielä löytyy. Mä tosiaan pipersin sekaan sellaisen tulitikkuaskin kokoisen köntin kuivunutta goudaa ja heitin lautaselle vielä suolapähkinöitäkin, jotka itse asiassa toimi seassa yllättävän hyvin. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että jos käyttää suolapähkinöitä, niin sitä keiton suola-astetta voi vähän laskea.

Keitto syödään verhot vedettynä ikkunoiden eteen, puhelin äänettömällä ja tietokone suljettuna. Ja iloitaan siitä, että luovuus ja tomaattimurska voivat pelastaa sosiaalisilta kontakteilta.