Fantastista leipää tomaattitwistillä

En pidä leipomisesta, enkä juuri koskaan kokkaa orjallisesti keittokirjan ohjeita noudattaen. Mun mielestä ruuanlaiton pitää olla luovaa puuhaa, eikä mitään ydinkemiaa, jonka piiriin mä esimerkiksi leipomisen sijoitan. Vähemmästäkin ahdistuu, kun pitää mitata huipputarkasti desit ja lusikat, sellaiset ohjeet, joissa käytetään grammoja, mä jätän suosiolla lukematta.

Erityisen vastenmieliseksi leipomisen tekee sen aiheuttama sotku. Niiden löllökkeiden peseminen taikinatiinusta on kuin suoraan Helvetin esikartanosta, koko asunto on täynnä jauhoa, sormista taikinanrippeet lähtee joskus kahden viikon kuluttua, eikä puuhaarukkakaan itse itseään puhdista. Kyllä mä tiedän, että esimerkiksi se taikinakulho kannattaa jättää kuivumaan, jotta ne rippeet saa sitten "kätevästi rapsuteltua" pois. Tän niksin on pakko olla jonkun martan kehittämä, jonka leivinuuni on saman kokoinen kuin mun asunto, koska ei täällä ainakaan ole tilaa mitään tiinuja kuivatella - ainakaan keittiössä.

Tänään kuitenkin leivoin leipää, vieläpä keittokirjan ohjeen mukaan. Tai no en ihan, koska upotin leipätaikinaan toissapäiväisen tomaattisopan rippeet. Fantastisten leipien ohje on peräisin Anna Bergenströmin opuksesta Joka kokin keittokirja, suosittelen itse kullekin kyseisen kirjan hommaamista hyllyyn.

Tämä leipä on nimensä veroista, vieläpä helppotekoistakin. Ja hyvää tietty.

Fantastinen leipä:

5 dl kädenlämpöistä vettä (omassa taikinassa siis kaksi desiä tomaattisoppaa ja kolme desiä vettä)

1 dl maitoa

1/2 pakettia hiivaa

2 tl suolaa

1 rkl hunajaa

12 1/2 dl vehnäjauhoja

Mittaa vesi ja maito. Murenna hiiva kulhoon, lisää suola ja hunaja. Lisää tilkka maitovettä, sekoita, kippaa sekaan loput nesteet ja jauhot.

Vaivaa löysäksi taikinaksi. Ripottele päälle vähäsen jauhoja ja kohota peitettynä reilun tunnin verran.

Kuumenna uuni 250 asteeseen. Revi taikinasta sopivan kokoisia biittejä, mutta taikinaa ei saisi tässä vaiheessa enää vaivata. (Anna Bergenström muotoilee parikymmentä leipää, mä en jaksa kikkailla, joten revin vaan vajaa kymmenen biittiä, enkä edes pyörittele niitä muotoonsa.)

Voitele sämpylät vedellä ja paista 20 minuuttia. Mulla meni vähän överiksi, kuten kuvasta näkyy, mutta sämpylät oli silti tosi hyviä.


Kuvasta näkyy myös, että leivinpaperi oli finaalissa, joten vanhalla mentiin. Ruokakuvien ottaminen on muutenkin vittumaista puuhaa, milloin huurtuu linssi, milloin meinaa pudota koko kamera pastakattilaan. Onneks tästä asiasta ei tarvitse stressata, mieluummin voi vaikka pupeltaa sitä leipää. Erityisen hyvää muuten katkaraputuorejuuston kanssa!