Epäsosiaalinen soppa

Tiedättehän ne päivät, jolloin ei huvita nähdä muita ihmisiä, eikä myöskään kuulla niistä? Mulla oli eilen sellainen. Tavallaan siinä omassa ylhäisessä yksinäisyydessä märehtiminen tekee ihan terää, etenkin jos tuppaa normioloissa olemaan aika sosiaalinen. Aivot lepoon! Ja kieli.

Jos aikoo vältellä ihmiskontakteja, on kauppaan meneminen tietenkin pannassa. Ei sillä, että pitkänäperjantaina olisi hirveästi ruuanostomahdollisuuksiakaan, mutta eipä mua huvittanut pizzankuljettajienkaan kanssa asioida. Jotain murkinaa oli siis repäistävä niistä aineksista, mitä kotoa sattui löytymään.

Oon ollut vähän hunningolla, joten en ole oikein kauppaankaan päässyt, tai ainakaan en ollut varautunut pyhiin - edes Alko-ostoksilla - mutta ehkä mun ei näin nuorena vielä edes tarvitse ryhtyä niin keski-ikäisiin ratkaisuihin.

Kaapista löytyi sipulia, valkosipulia ja tomaattimurskaa, mitäpä sitä muuta ihminen kaipaisi! Tomaattikeitto pelastaa päivän kuin päivän, eikä siihen mun mielestä välttämättä hirveästi muita aineksia noiden kolmen edellä mainitun lisäksi edes kaivata.

Näin syntyy siis epäsosiaalinen soppa:

iso sipuli

kolmisen kynttä valkosipulia

purkki tomaattimurskaa

tomaattipyrettä

sokeria

mausteita

sitruunamehua

(pari siivua kuivahtanutta leipää ja kovettunutta juustoa)

Sipulit narskutellaan sillä ainoalla puhtaalla veitsellä sopivankokoiseksi murskeeksi ja nakataan kattilaan kuullottumaan tilkkaseen öljyä. Mä heitän yleensä mausteet sekaan tässä kohtaa, eli ripottele sipulien päälle suolaa, mustapippuria, chiliä, oreganoa ja jeeraa. Paistele melkein pehmeiksi.

Sipulien sekaan kaadetaan purkillinen tomaattimurskaa ja pikkupurnukka tomaattipyrettä. Lisätään vettä ehkä nelisen desiä, oon aika laiska mittailemaan kokatessani. Sekoitellaan ja lisätään neljä sokeripalaa, että maku vähän pyöristyy, ja pari puristusta sitruunamehua, ettei se maku pyöristy liikaa.

Itse lisäsin tässä kohtaa pari palaa kuivaa leipää suurustamaan soppaa.

Keitellään ehkä vartti, mulla katosi ajantaju, kun jumitin netissä. Tämän jälkeen soppa soseutetaan. Itse liputan täysin sileän keiton puolesta, mutta makuasiahan se on.


Valmista keittoa voi tuunailla sen mukaan, mitä muuta kaapista vielä löytyy. Mä tosiaan pipersin sekaan sellaisen tulitikkuaskin kokoisen köntin kuivunutta goudaa ja heitin lautaselle vielä suolapähkinöitäkin, jotka itse asiassa toimi seassa yllättävän hyvin. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että jos käyttää suolapähkinöitä, niin sitä keiton suola-astetta voi vähän laskea.

Keitto syödään verhot vedettynä ikkunoiden eteen, puhelin äänettömällä ja tietokone suljettuna. Ja iloitaan siitä, että luovuus ja tomaattimurska voivat pelastaa sosiaalisilta kontakteilta.